Esihenkilön kannattaa ottaa mielen heilahtelut puheeksi hyvissä ajoin

Varhainen kohtaaminen voi tuoda turvaa ja loistetta työarkeen kaikille

Mielenterveys työpaikalla näkyy siinä, miten ihminen käytäytyy, työskentelee ja toimii muiden kanssa. Esihenkilön ei tarvitse ratkaista työntekijän elämäntilannetta tai tehdä tulkintoja hänen terveydestään. Tehtävänä on huomata työhön liittyvät muutokset, kysyä voinnista ja kuunnella rauhallisesti. Kunnioittava huolen ääneen sanominen voi avata tien ennaltaehkäisevälle tuelle ennen kuin kuormitus kasvaa liian suureksi.

Huoli kannattaa perustaa työssä näkyviin havaintoihin ja aitoon kuunteluun

Huoli voi herätä esimerkiksi työn laadun muuttumisesta, toistuvista poissaoloista, vetäytymisestä tai tavallista voimakkaammista tai puuttuvista tunnereaktioista. Yksittäinen raskas päivä ei vielä kerro kaikkea koko ongelmasta, eikä esihenkilön pidä ryhtyä tekemään koskaan mitään diagnooseja. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti muutoksiin, jotka jatkuvat, toistuvat tai vaikeuttavat työtehtävistä selviytymistä. Keskustelun lähtökohdaksi otetaan aina omakohtainen konkreettinen havainto, ei kuulopuhe tai oletus.

Mielenterveys työpaikalla ei ole vain yksilön yksityinen asia silloin, kun kuormitus vaikuttaa työn tekemiseen, turvallisuuteen tai yhteistyöhön. Esihenkilöllä on oikeus ja vastuu keskustella työn sujumisesta sekä tarjolla olevasta tuesta. Varhainen kohtaaminen kertoo työntekijälle, ettei hänen tarvitse selvitä arjen sorateistä täysin yksin.

Hyvä valmistautuminen tekee kohtaamisesta kaikille turvallisemman ja luotettavamman hetken

Huolen puheeksiottoon kannattaa varata rauhallinen tila ja riittävästi aikaa. Keskustelua ei pidä käydä kiireessä, muiden kuullen tai ohimennen käytävällä. Esihenkilön on hyvä miettiä etukäteen, mitä hän on itse havainnut ja mistä työtehtävistä tai tilanteista hän haluaa keskustella ja peilata työntekijän kanssa. Samalla kannattaa selvittää organisaation käytännöt ja mahdolliset tukikanavat.

Valmistautumista helpottavat seuraavat kysymykset:

• Mitä muutoksia olen huomannut työn tekemisessä?
• Milloin muutos alkoi ja kuinka usein se näkyy?
• Miten ilmaisen huoleni ilman syyllistämistä?
• Mitä työjärjestelyjä tai tukea voimme selvittää?

Tavoitteena ei ole valmistella valmista selitystä työntekijän tilanteelle. Esihenkilö valmistautuu ennen kaikkea kuuntelemaan ja jättämään tilaa työntekijän omalle kokemukselle ja pohdinnalle. Rauhallinen läsnäolo rakentaa luottamusta paremmin kuin kiire tarjota nopeita ratkaisuja.

Kunnioittava puheeksiotto etenee havainnosta kysymyksiin

Keskustelun voi aloittaa kertomalla selkeästi, mitä esihenkilö on huomannut. Esimerkiksi työntekijälle voi sanoa, että hänen vaikuttaa olleen viime viikkoina tavallista vetäytyvämpi tai työtahdin muuttumisena, ja kysyä, miten hän itse on huomannut tai kokenut tämän hetkisen tilanteen. Minämuotoinen ja konkreettinen ilmaisu vähentää leimaamisen tunnetta. Sanoja kuten aina, laiska tai muiden mielestä on syytä välttää kokonaan.

Kuuntelemisen aikana esihenkilön kannattaa esittää avoimia kysymyksiä ja sietää myös hiljaisuutta. Työntekijä saa itse päättää, kuinka paljon hän kertoo terveydestään tai yksityiselämästään. Keskustelua ohjataan takaisin työn arkeen kysymällä, mikä helpottaisi työskentelyä juuri nyt ja mitkä tehtävät kuormittavat eniten. Jos työntekijä ei halua puhua tai hän ei pysty siinä hetkessä sanoittamaan toiselle henkilölle. Esihenkilö voi silti ilmaista huolensa ja sopia uuden keskusteluajan tai sopia työntekijän toisen tavan keskustella vaikeasta aiheesta.

Yhdessä sovitut jatkoaskeleet kantavat keskustelun arkeen

Hyvä keskustelu päättyy selkeisiin ja realistisiin jatkoaskeliin. Työntekijän kanssa voidaan selvittää esimerkiksi työn priorisointia, vastuiden selkeyttämistä, tilapäisiä työjärjestelyjä tai organisaation omia tukikäytäntöjä. Sovitut asiat on hyvä kirjata selkeästi, ja milloin tilanteeseen palataan väliarvioinnin puitteissa. Välittömissä turvallisuustilanteissa noudatetaan aina työnantajan turvallisuus- ja hätätilanneohjeita.

Esihenkilönkään ei tarvitse kantaa vaikeaa tilannetta yksin. Loistekeskus ei tarjoa työterveyspalveluja, mutta se voi tukea esihenkilöitä ja työyhteisöjä työnohjauksen, valmennuksen sekä kuormittavien työtilanteiden jäsentämisen kautta. Työnohjaus auttaa tutkimaan työtä, vuorovaikutusta ja työyhteisön toimintaa, kun kuormittavat tilanteet vaativat yhteistä jäsentämistä. Laajempiin yhteistyön ja toimintatapojen haasteisiin voidaan hakea tukea työyhteisövalmennuksesta. Loistekeskuksen kanssa voi aloittaa maksuttomalla ja luottamuksellisella kartoittavalla keskustelulla ottamalla yhteyttä Porin toimipisteeseen tai koko Suomessa palvelevaan asiantuntijatiimiin.